Kokoamo yritysnimen takana olen minä, Hilma

Yrittäjyys minussa

Synnyin eräänä 70-luvun lopun joulukuisena maanantaina perheeseen, johon silloin kuuluivat isosiskoni, äitini ja isäni. Perheeni asui tuolloin Leppävirralla. Leppävirta oli myös kotikuntani elämäni ensimmäiset kahdeksantoista vuotta. Kotini se on jollain tavalla ja jossain määrin edelleen.

Yrittäjänä olen toiminut kaksi vuotta, mutta yrittäjyys on todennäköisesti ollut elämässäni aina. Sanonta ”yrittäjäksi synnytään” voi omalla kohdallani pitää paikkansa siltä osin, että olen syntynyt nimenomaan Leppävirralla, missä on todennäköisesti yrittäjyydelle hyvin otollinen kasvuympäristö. Toisaalta yrittäjyyteni voi olla myös perua sukutaustastani. Olen samaa sukuhaaraa ja -historiaa, joka kertoo menestystarinaa leppävirtalaisesta kauppamiehestä, joka kasvatti omaisuuttaan liiketoimilla, jotka liittyivät muun muassa sahatuotantoon ja vähittäiskauppaan. Yrittäjiä on toki sukuni historiassa ollut muitakin ja tarinoita liittyen heihin sitäkin enemmän.

Yrittäjyyden lisäksi leppävirtalaisuudella ja sillä, että olen viettänyt siellä lähes puolet elämästäni, on myös muu tarkoitus ja merkitys. Se näkyy edelleen elämässäni ja siinä, miten koen ihmiset ympärilläni.

Lapsuuden kotiympäristö on tärkeä osa elämääni ja myös sosiaalista verkostoani. Kaikista vanhimmat ja vahvimmat ystävyyssuhteeni kiinnittyvät juuri sinne. Sen kautta on rakentunut myös ensimmäinen verkosto, johon olen kuulunut ja kuulun edelleen. Verkosto on elänyt elämän vaiheidemme mukana, mutta edelleen sitä kuvaavat parhaiten käsitteet: luottamus ja hyväksyntä. Ja toki nykyään entistä vahvemmin myös yrittäjyys. Voin helposti todeta, että Leppävirta ja leppävirtalaisuus ovat tuttuudessaan elämäni turva ja tuki.

Pellosta Rovaniemelle

Nykyinen kotikuntani on Rovaniemi. Tänne olen päätynyt monen välietapin kautta. Yksi merkittävimmistä etapeista on kiistatta ollut muuttoni Pelloon.

Ajan ilmiö on muuttaa maalle, lähteä Lappiin toteuttamaan unelmia ja löytää uusi elämä. Tarinoita siitä, miten ihmiset uupuvat työssään ja tekevät elämänmuutoksen, on media pullollaan.

Muutin Pelloon vajaa kymmenen vuotta sitten. Olin kai osa ilmiötä ja niitä ensimmäisiä elämänmuutoksen etsijöitä, jotka päätyvät Lappiin. Voin helposti kertoa samankaltaista tarinaa niin kuin moni muukin. Olin väsynyt ja lopulta löysin todellisen minäni, rauhan ja tasapainon elämääni.

Oikeasti muutos oli alkanut jo hyvän tovin aiemmin ennen Pelloon muuttoa. Olin tuolloin tilanteessa, johon halusin ja tarvitsin muutosta. Elämässäni oli toki paljon myös hyvää, ihania ystäviä, mukavia hetkiä heidän kanssaan, paljon analysointia, tiedon ja ymmärryksen hakemista, pitkiä keskusteluja. Kuitenkin joku kuristi kurkkua liian paljon.

Tampereen metropolin syke ei ollut synkroniassa omani kanssa. Ennen Pelloon lähtöä muistan kuitenkin pohtineeni, mitä jos siellä ei tule vastaan yhtään ihmistä. Mielikuva oli autioista kaduista, joissa risupallot kierivät tuulen mukana. Nyt pohdintani tuntuu ainoastaan pöljältä. Vaikka Lappi harvaan asuttua maaseutua pääasiassa onkin, niin ei täällä sentään risupallojen kanssa tarvitse elellä. Syke vaan on erilainen.

Pohdiskeluni tuolloin osoittavat hyvin, ettei minulla juuri ollut käsitystä Lapista tuolloin. Tämä lähtökohta tarjosi oivallisen mahdollisuuden kehittämistyössä niin tärkeään ja tarpeelliseen ihmettelyyn. Vuosien aikana ihmettely on monelta osin vaihtunut tietoon ja ymmärrykseen.

Työn imusta merkityksellisyyteen

Pellon imu oli myös työn imu. Projektipäälliköin tuolloin kehittämishanketta, joka kiinnittyi Lapin maaseutuohjelmaan, alueelliseen maaseutustrategia ja paikallisiin kehittämisstrategioihin. Työ kuljetti minua ympäri Lappia; Utsjoelta Paloperälle, Torniosta Hettaan, Meltauksesta Kirjanselkämaalle, Jerisjärveltä Kierinkiin, Pyhätunturista Narkaukseen, Simosta Orajärvelle sekä niin monelle muulle kylälle ja kuntakeskukseen. Lappi avartui ja maaseutu avautui vähitellen. Siitä tuli minulle merkityksellinen.

Merkityksellisyyteen liittyy myös idea Kokoamosta. Idea syttyi, kun pysähdyin pohtimaan, miten oikeastaan haluan työtä tehdä. Mihin osaamistani käyttää? Miten sitä kehittää?

Kehittämistyön kantava voima on innostus, kannustus, kokeilevuus, oppiminen, monialaiset osaamisyhdistelmät sekä toisiaan tukevat ja arvostavat osallistujat. Työ on mukavaa, kun ajatukset voi jakaa jonkun kanssa, kun omille ajatuksille saa tukea ja työllä on merkitys.

Minulle vahvistui ajatus siitä, että kehittämispalveluja tarjoavana yrittäjänä, osaajatiimien yhteen kokoajana ja yhteiskehittämiseen kannustajana, minulla on mahdollisuus tehdä työtä, jossa voin vahvistaa kehittämistyön kantavaa voimaa ja siten kasvattaa työn vaikuttavuutta ja tuloksia.

Yhteisö- ja verkostovalmentajana voin auttaa, että kaikilla kehittämistyön tekijöillä on mahdollisuus löytää ja kokea yhdessä tekemisen parhaus, loistaa osaajana ja osana osaajatiimiä, nauttia yhdessä ajattelusta, kokeilla omia rajoja ja löytää uusia vahvuuksia. Tuntea kuuluvansa johonkin, kokea oman työn merkitys osana kokonaisuutta. Kokea tasaveroinen osallisuus ja oppia rakentava vuoropuhelu, löytää työpari tai tiimi ja kokea yhdessä onnistumisen voima.

Nautin työstäni ja opin joka päivä uutta. Parasta on kuitenkin nähdä ja kokea ihmisten halu tehdä yhteistyötä ja kehittää yhdessä ja se, kun näkee sen valtavan osaamismäärän ja potentiaalin, mitä tiimeillä on ja mihin kaikkeen he pystyvät, kun vain palat loksahtavat sopivasti kohdilleen.